Anna-Kaisa Säisä, sosionomi (AMK)

Omanlainen opintomatka sosionomiksi

Joskus tarvitaan vain yhdet rohkaisevat sanat, jotta ihminen alkaa uskoa omiin kykyihinsä. Näin kävi minulle. En ollut koskaan pitänyt itseäni kovin hyvänä opiskelijana ja tapasinkin sanoa olevani enemmän käytännön ihminen, kunnes erään ammattitutkinnon näytön yhteydessä opettaja-arvioija sanoi, että minulla olisi hänen mielestään kykyjä pidemmälle. Hän kannusti minua hakemaan ammattikorkeakouluun. Aluksi pidin ajatusta suorastaan mahdottomana, koska en uskonut pärjääväni AMK:ssa. Enhän minä ollut käynyt edes lukiota! Äidinkieleni oli koulussa aivan surkea enkä hallinnut edes yhdyssanoja. Epäilin, kuinka tällaisilla kirjoitustaidoilla mitään esseitä kirjoitettaisiin. Nuo opettajan lausumat sanat jäivät kuitenkin muhimaan mieleeni, ja lopulta keväällä 2017 uskalsin hakea Savonia-ammattikorkeakouluun opiskelemaan sosionomiksi.

Siinä vaiheessa, kun sain esivalintakokeen materiaalit käsiini, olin jo aivan innoissani tulevista opinnoista.  Muistan vieläkin sen kihelmöivän jännityksen, kun odotin esivalintakokeen tuloksia siitä, pääsisinkö pääsykokeisiin. Tulosten tultua sain ilokseni huomata, että olin selvinnyt ensimmäisestä kiirastulestani! Siinä vaiheessa aloin uudestaan miettiä, onko tämä todella sitä mitä haluan. Onko yli kolmekymppinen liian vanha opiskelemaan? Jaksanko opiskella monta vuotta? Jaksaako minun perheeni sitä, että opiskelen monta vuotta? Pitäisikö vaan kuitenkin pysyä kiltisti työelämässä ja säilyttää vakituinen työpaikka? Tunteet kerkesivät seilata laidasta laitaan, kunnes tuumasin itselleni, että KOSKAAN ei ole liian vanha kehittämään itseään ja oppimaan uutta, ja ei se työpaikkakaan sieltä heti mihinkään karkaa, pitää vaan tarpeen tullen selvittää opintovapaa-asiat työnantajan kanssa.

 

Pettymyksen kautta polkuopiskelijaksi

Kun lopulta koitti se kesäkuinen päivä, jolloin oli aika astella sisään pääsykokeeseen, olin täynnä energiaa ja itsevarmuutta. Olin jopa itsekin yllättynyt siitä, kuinka rento olo minulla oli. Yksilöhaastattelun aikana minua hymyilytti sekä sisäisesti että ulkoisesti. Tiesin, mitä tahdon. Kun lopulta sain tulokset pääsykokeesta, oli lopputulos melkoinen pettymys. En ollut päässyt sisälle. Hetkellisesti minulle iski pienoinen paniikki, mitä minä nyt tekisin? Olin käynyt itseni kanssa jo melkoiset sisäiset keskustelut ja tullut siihen lopputulokseen, että haluan opiskelemaan ja että minähän olen menossa opiskelemaan. Tähänkö se nyt sitten tyssäsi.

Hyvä ystäväni ehdotti minulle tässä vaiheessa, että hakisin Savonian avoimen AMK:n kautta sosionomin polkuopintoihin. Ensimmäinen ajatukseni oli, että en varmana hae, kun eivät ota sisälle kuitenkaan. Päätin kuitenkin tutkia tarkemmin, mitä nämä polkuopinnot oikeastaan edes tarkoittavat. Polkuopinnot vaikuttivat tässä vaiheessa lupaavalta mahdollisuudelta, joten päätin kokeilla onneani ja yrittää mahtua noiden viiden onnellisen joukkoon, jotka polkuopintoihin pääsivät.

Kun lopulta sain varmistuksen siitä, että olin päässyt polkuopiskelijaksi, olin todella onnellinen. Olin taas yhden askeleen lähempänä sosionomiksi valmistumista. Tässä vaiheessa alkoi asioiden järjestely, opintovapaan ja tukien hakeminen, sekä aivan uudenlainen jännitys. Mitenkähän toiset opiskelijat suhtautuvat minuun, koska olenkin avoimen puolen opiskelija? Koulun alkaessa sain kuitenkin ilokseni huomata, että olin aivan samanlainen opiskelija kuin muutkin. Pieniä eroja opiskelijaetuuksissa, mutta ryhmään kuuluin aivan samalla tavalla. Oli myös hienoa huomata, että olin ihan turhaan pelännyt sitä, miten pärjäisin tai miten kirjoittaminen sujuisi. Helpotusta tuohonkin ongelmaan tuli koululta, koska meillä oli heti aluksi opintojakso, jossa opettelimme suomen kieltä, viestintää sekä raportointia, eli muun muassa lähteiden käyttöä ja niiden merkitsemistä.

 

Joustavaa uuden oppimista jouhevasti

Minulla on nyt syksyn tullen käynnistymässä viimeinen vuosi sosionomiopinnoissani, ja mielestäni tämä opiskelemaan lähteminen on ollut yksi parhaista päätöksistäni. Opettajat ovat olleet kannustavia, olen tutustunut aivan mahtaviin ihmisiin, käynyt opintojen puitteissa Viron lastenleirillä ja jo ensimmäisestä vuodesta alkaen koulutus on tarjonnut minulle uusia työllistymismahdollisuuksia.

Savoniassa opiskellessa mielestäni parasta on ollut opintojen joustavuus. Olen pystynyt työskentelemään opintojen ohella muun muassa iltaisin ja satunnaisesti etäopiskelupäivinä. Opintojen joustavuus on näkynyt myös siinä, että olen pystynyt tekemään opintoja omaan tahtiini. Opintojaksoja on ollut mahdollista suorittaa myös kesäopintoina joko Savonian omasta valikoimasta tai suorittamalla vastaavia kursseja toisten ammattikorkeakoulujen valikoimista.

Tämän lisäksi olen voinut käyttää hyväkseni aikaisempaa työkokemustani ja saanut sen avulla muun muassa AHOToitua eli hyväksi luettua ensimmäisen vuoden harjoittelun, joka mahdollisti opintojen suorittamisen hiukan nopeampaan tahtiin.  Toisen vuoden harjoittelun kautta pääsin vastaavasti tekemään sijaisuutta unelmieni työpaikkaan, joten voisi sanoa opintojen jo nyt avanneen minulle ihan uusia ovia.

Sinulle, joka harkitset opiskelua, haluaisin sanoa, että hae opiskelemaan. Opiskelu ei koskaan mene hukkaan. Aina oppii uusia asioita tai löytää uusia näkökulmia jo olemassa olevaan tietoon. Jos et ensimmäisellä yrittämällä pääse, niin älä luovuta vaan yritä uudelleen. Jokaisella meillä on oma opintopolku mitä pitkin kulkea, joskus siinä vaan voi olla hiukan enemmän mutkia.

 

Kiinnostuitko alasta? Tutustu koulutukseen >>

Savonia-ammattikorkeakoulu

Savonia on yksi Suomen suurimmista ja monipuolisimmista ammattikorkeakouluista, jolla on kampuksia kolmella paikkakunnalla: Iisalmessa, Kuopiossa ja Varkaudessa. Savonia palvelee lähes 6000 opiskelijan lisäksi aktiivisesti ympäröivää elinkeinoelämää, joka mahdollistaa sekä opetuksen että oppimisen työelämäläheisyyden.

Youtube